Harjoittelua, harjoittelua

Koko kesäkuu kului kuin siivillä treenien merkeissä. Viikko-ohjelmaan on kuulunut niin tottista, jälkeä kuin hakumetsää taajama- ja rakennusetsintää unohtamatta. Tiltu on nauttinut mielekkäästä puuhasta ja on kovasti varmistunut ilmaisunsa kanssa edelleen. Hakumetsässä se on vieläkin turhan omatoiminen ja mihin se minua tarvitsisikaan, kun löytää maalimiehet itsenäisesti ja nopeasti. Yhteistyötä pitää siis työstää. Vieraileva kouluttaja antoi positiivista palautetta Tiltusta ja hyvillä mielin tähtäämme syksyn kokeisiin, kunhan edellä mainitun omatoimisuuden saan hallintaan.

Jälki on vielä keskeneräinen. Tiltu hakee helposti ilmavainua. Nyt pitänee tehdä jälkeä vain helpoille alustoille ja vahvistaa intoa jäljestämiseen. Nosto onnistuu jo hyvin, joten jotain positiivistakin on.

Tottistelu on lähinnä häiriönä oloa ja ilonpitoa (kyllä, tottis voi olla hauskaa!). Tiltu on hyvin vakaa ja varma ja välillä hetken mietin, josko ilmoittauduttaisiin tokokokeisiin. Onneksi tulen järkiini, sillä palkatta työskentely ei ole Tiltun vahvuus…

Rakennus- ja taajamaetsinnät ovat mukavaa vaihtelua muuhun ja täysin Tiltun juttu! Nyt pitää vain ajoittain vaikeuttaa piiloja, sillä niin suoraviivaisesti Tiltu löytää maalimiehet. Eilen treenikaverit teki pienen jekun taajamatreeneissä ja meillä olikin haasteita märässä ja sateisessa ympäristössä. Mutta kyllä sekin maalimies löytyi Tiltun sinnikkyyden ansiosta. Luottoni on Tiltuun kova, mutta itseeni ei 🙂

Tiltun poika Pietu oli synnyinkodissaan hoidossa muutaman päivän ja niinpä päätin ottaa Pietun mukaan hakutreeneihin Tiltun ja Miinan lisäksi. Pietu haki pari maalimiestä näkölähdöllä ja vaikutti saavan heti idean etsimisestä. Olisikin mukavaa, jos Pietu pääsisi johonkin hakuporukkaan mukaan kotiseudullaan.

Miina, Tiltu ja Pietu

Pietu