Info

Laavusavun emäntänä häärään minä, Satu Viljakainen, vm 75. Koiria minulla on ollut vuodesta 1994 ja ensimmäisen lapinporokoirani hankin vuonna 2010. Sille tielle jäin ja nykyään elämäni täyttävät kolme kotona asuvaa lapinporokoiraa, joiden kanssa harrastan retkeilyä, lammaspaimennusta sekä pelastuskoiratoimintaa. Lisäksi olen mukana yhdistystoiminnassa; olen tällä hetkellä Lappalaiskoirat ry:n paimennusvastaava ja Kanta-Hämeen alaosaston vetäjä sekä Riihimäen Pelastuskoirat RiiPeKo ry:n sihteeri.

Asun koirieni kanssa maaseudulla pienessä torpassa. Meillä on suuri aidattu piha ja tarha, jossa koirat oleskelevat poissa ollessani. Kun olen kotona, niin koirat ovat aina siellä missä minäkin ja myös nukkuvat kanssani.

Toivon tulevilta laavusavulaisten kodeilta yhteistyökykyä ja tuen mielelläni kaikissa asioissa, myös jos joitain ongelmia ilmenee. Minuun saa aina olla yhteydessä. Tärkeä toiveeni on, että koira aikanaan terveystarkastetaan vähintään luuston ja silmien osalta. Vaikka koiraa ei koskaan käytettäisi jalostukseen, niin terveystulokset kertovat minulle, miten olen onnistunut kasvatuksessani ja mihin suuntaan jatkaa. Lisäksi toivon, että koira kävisi edes kerran näyttelyssä. Autan mielelläni näyttelytouhuissakin.

Kasvatusajatukseni tiivistettynä: tavoitteenani on kasvattaa rodunomaisia ja terveitä koiria, jotka ovat säilyttäneet paimennusvietin ja joiden kanssa voi harrastaa monipuolisesti niin halutessaan. Pennuille uusia koteja valitessa en kuitenkaan pidä tärkeimpänä harrastusten määrää tai näyttelyinnostusta tai työkoiraksi valintaa, vaan tärkeintä on, että pentu pääsee rakastavaan ja vastuulliseen kotiin perheenjäseneksi.

Comments are closed.